Sunday, 4 August 2013

masterorslave: (Spike-thinker)
Tämä on taas niitä viikonloppuja, kun ajatusten virtaaminen poloisessa pienessä päässäni on lähes tauotonta. Ainahan sitä ajatustenvirtaa vyöryy mutta tulvavesi on tällä erää taas huipussaan.

Jonkinlainen retrospektiivi lähimenneisyydestä sekä oman luonteensa ja tapojensa päivittäminen - no okei, itsensä tutkiskelu olisi paikallaan. Virikkeitä oman itsensä paikantamiseen tässä ajassa ja maailman hetkellä on kuluvana viikonloppuna riittänyt.

Viikonloppu meni varsin mukavasti, vaikka sen aloitus oli päinvastainen. Sai miettimään parisuhteen/avioliiton velvollisuuksia ja vastuuta toisen ihmisen luottamuksen kohteena olemisessa. Omaa vastuutaan elämänsä tärkeiden ihmisten hyvinvoinnista.

Mietin jälleen kerran myös oman luonteeni hallitsevia piirteitä. Kaverini totesi ohimennen keskustelussa toisen kaverinsa siskon luonteesta jotain, joka herätti tunnistuksen kipinän. Tämä henkilö menee raiteiltaan/suuttuu/hermostuu, mikäli jokin asia ei mene hänen ajatustensa mukaan. Huomaan itsessäni samaa vikaa. Varsinkin ihmissuhteissa se on petollinen piirre yhdistettynä tietynlaiseen kontrollifriikkiyteen. Minulla on taipumusta pomotteluun ainakin joillain elämän osa-alueilla. Haluaisin asioiden menenevän niin kuin juuri MINÄ tahdon ja kuvittelen. Pettymys on suuri,mikäli tämä ei pidä paikkaansa. Olen yrittänyt tietoisesti päästä tästä piirteestä eroon, etenkin arkipäiväisten asioiden suhteen. En ole onneksi liikaa sortunut sellaiseen, että harmistun jonkun toisen tekevän vaikkapa arkiaskareita eri lailla kuin minä, koska VAIN minun tapani tehdä on oikein. Pitäisi iloita siitä, että toinen tekee, väliäkö sillä miten mikäli vain asia tulee hoidetuksi.

Mutta tämän viikonlopun tapahtumat ovat saaneet pohtimaan sitä, että onko tämä päällepäsmäriyden tarve haitallisissa määrin läsnä vielä suuremmissa elämän kysymyksissä ja periaatteissa. Myös tavoissa kohdata toinen ihminen, olla kumppanina?

Kaikki edellä mainittu kulminoituu kysymyksiin seksistä ja parisuhteen säännöistä. Kuinkas muutenkaan(huokaus)...

Kumppanini harrasti seksiä jonkun toisen kanssa tai sitten ei. Joka tapauksessa hän tietoisesti valehteli tai ei kertonut koko totuutta hänen ja tämän toisen osapuolen yhteisestä illanvietosta. Minua ei häiritse sinällään ajatus siitä, että hän olisi ollut jonkun toisen kanssa mutta harhaanjohtaminen ja luottamuksellani leikittely sattui. Olen pariin otteeseen itse ehdottanut, että avioliittomme ei tarvitsisi olla monogaaminen, voisimme olla myös muiden ihmisten kanssa. Periaatteessa en näe syitä "kahlita" ihmisten välisiä kanssakäymisiä ja vuorovaikutuksen muotoja vain sen takia, että jakaa elämänsä kumppanuuden jonkun tietyn ihmisen kanssa. Tämän tietenkin pitäisi olla yhteinen sopimus. Asian pitäisi olla kummallekin osapuolelle mieluinen ja sääntöjen selkeät. Eihän se helppoa olisi. Myös normit ja yleistävät oletukset sekä kuviossa mahdollisesti mukana olevien lasten hyvinvoinnista huoltapitäminen mutkistavat tietenkin asioita.

Meillä ei ole lapsia kuviossa mutta kumppanini on määritellyt itsensä varsin perinteiseksi monogamistiksi. Vaikka itse olisin avoin kokeiluille, en voi pakottaa toista johonkin itselleen epämieluiseen. Enkä voi puolustella käyttäytymistäni vahvalla halulla, jossa on suuntauksia johonkin, mitä en voi puolisoni kanssa toteuttaa näiden viettien ollessa hänelle epämieluisia. Näin ollen haluni alistaa, satuttaakin toisia yhdistettynä haluun olla myös muiden kuin kumppanini kanssa on tuhoontuomittu avioliitossani. Tiesin millainen kumppanini on ja päätin jakaa elämäni silti hänen kanssaan, hänen periaatteitaan ja mieltymyksiään kunnioittaen.

Harmi, että en ole koko suhteemme ajan osannut kunnioittaa tarpeeksi kumppaniani, olla hänen luottamuksensa arvoinen. Minulla oli suhde. En kadu tätä suhdetta, se antoi paljon ja sain siinä niitä asioita, joita en puolisoni kanssa saa. Kadun todella paljon pettämistä, valehteluani, epärehellisyyttäni ja suurta riskiä satuttaa pahasti minulle tärkeitä ihmisiä, mikäli he saisivat suhteesta jokin päivä tietää. Juuri tämä on se syy, miksi en ole kertonut asiasta kumppanilleni: tiedän hänen loukkaantuvan ja tuntevan suurta riittämättömyyttä( hän saa sitä aivan varmasti tarpeeksi oman isänsä suunnasta). Kertomalla ehkä helpottaisin vain omaa syyllisyyden taakkaani mutta tekisin kumppanini elämästä kurjempaa. Helpointahan olisi, jos en olisi pettänyt mutta asioiden ollessa näin on mietittävä seuraamuksia. En voi puolustella tekoani omilla tarpeillani, olla itsekäs minä-ihminen, jonka halut ovat tärkeämpiä kuin toisen, toisen hyvinvoinnista ja tunteista välittäminen.

Olenko kuitenkin luulemaani vielä enemmän sellainen itsekäs pettäjäpaska? Käyttäytymismalli, jota halveksun. Miksi omien tarpeideni tulisi olla painavampia kuin toisten? Liittyykö tähän haitalliseen ajatustapaan, että saadessani tietää kumppanini mahdollisesti pettäneen, olin loukatun oloni lisäksi ennen kaikkea tyytyväinen..? Tyytyväinen siitä, etten vain minä ole epätäydellinen ihminen ja kumppani. Tyytyväinen myös siitä, että kumppanini ei olekaan niin yksioikoisesti yksiavioinen. Että saisin hyvän perusteen keskustella uudestaan suhteemme avaamisesta. Ja jällen kerran, pääsisin toteuttamaan niitä omia halujani.

Onko tämä mieleni sisäistä likapyykkiä? Olenko oikeasti näin huono ihminen? Kuinka tulen paremmaksi?

EDIT. Pitäsi myös olla vähemmän ehdoton. Etteivät asiat näyttäisi vain mustilta ja valkoisilta. Elämä ei ole joko tai. Ja tähän liittyen hyväksyä itsensä ja muiden puutteet.

EDIT2. Tärkeintä tällä hetkellä olisi varmasti oman kumppaninsa kanssa eläminen tätä arvostaen ja kunnioittaen. Keskittyminen siihen meidän väliseemme yhteyteen. Panostaa kommunikaatioon ja pyrkiä olemaan hyvä ihminen toiselle. Antaessaan saa ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Unohtaa tämä haitallinen minäminäminä-ajattelu. Paneutua enemmän toisen tarpeisiin. Ja olla unohtamatta itseään. Olla tekemättä mitään omasta syyllisyydentunnosta, vaan toisen huomioimisesta sen ilonsa saaden. Ehkä minunkin tarpeeni tulevat niin tyydytetyiksi tai ne menettävät merkityksensä, kun saan tyydytystä muista asioista. Miksi sotkea kuvioon muita ihmisiä tai kumppania kummastuttavia seksuaalisuuden ilmentymiä? Olla läsnä tässä avioliitossa, tälle ihmiselle. Ehkä kumppanuutemme säröt ja konfliktit, vastakohtaisuudet, kohtaamattomuudet ovat se perustava syy sille, että kaipaamme muuta/muita? Yritämme paeta arjen ja avioliittomme ongelmakohtia johonkin muuhun. Käytämme jopa toisia ihmisiä hyväksemme pitäen heitä vain välineinä, keinoina oman olomme paremmaksi saamiseen. Pitää kunnioittaa toisia ihmisiä. Pitää kunnioittaa kumppaniaan. Ja kunnioittaa myös itseään omine puutteineen ja virheineen. Pyrkiä paremmaksi ihmiseksi. Tehdä muille hyvää. Vaatia, että oma kumppani kunnioittaa myös minua ja toiveitani. Tästä on hyvä jatkaa.
masterorslave: (Default)
Askel 1. Ota vastuu itsestäsi, teoistasi ja elämästäsi.

Ikikandi yli kolmekymppisenä - tutkinto valmiiksi. Paremmin töitä, ei jatkuvaa taloudellista huolta minulla eikä kumppanillani. Älä ole paska muille, vaikka he kohtelisivat sinua paskamaisesti. Liikaa paskaa ei saa ottaa vastaan, eikä aiheettomasti tai rakenteiden ja sortavien järjestelmien taholta/takia.

Askel 2. Opi hyväksymään itsesi ja "elämän tosiasiat"

Itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on - kuitenkin realistisesti pyrkien paremmaksi. Näihin liittyen omien heikkouksiensa ja rajallisuutensa myöntäminen. Sen ymmärtäminen, että on täällä maapallolla vain rajatun ajan - kuolemme kaikki, ennemmin tai myöhemmin. Ikääntyminen ja rappeutuminen on edessä, vaikka rahaa ja teknologiaa olisi tarjolla niiden viivyttämiseen. Rakastaa ja ymmärtää itseään tällaisena kuin on tässä hetkessä, ilman tarvetta muiden hyväksynnälle. Ulkoiset seikat ja arvostukset eivät ole ensisijaisia, todellisen onnen on tultava itsestä, sisältä. Tajuttava rajallisuutensa - en ole Zaphod Beeblebrox, en ole universumin napa, en edes oman versumini. En ole korvaamaton, ilman minuakin maailma pyörii. Minun ei tarvitse tehdä kaikkea, venyä kaikkeen. On lupa olla heikko ja epätäydellinen, rajallinen ihminen, joka tarvitsee muita ihmisiä. En ole olemassa vain oman pienen kuplani sisällä ja vain tätä kuplaani varten. Minun on otettava vastuu myös muista ihmisistä ja tehtävä elämässäni jotain muita ihmisiä, olentoja ja maapalloa hyödyttävää. (liittyy vastuun kantamiseen)

Askel 3. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen

Konkreettisia tehtäviä paremman itsetunnon ja -tuntemuksen saavuttamiseksi: kunhan rahaa on, mene terapiaan. Koulukiusaamisesta ylipääseminen. Kehon hyväksyminen ja arvostaminen sellaisena kuin se on, kaikkiaan varsin toimivana ja pystyvänä, nautintoa ja aisti-iloja tuottavana/välittävänä, mahdollisena antamaan erilaisia kehollisuuden kokemuksia sekä tekemään hyvää muille. Kuntoilu ja liikkuminen omaksi iloksi ja terveyden takia. Ei liikaa paineita siitä, mitä kuvittelee kehonsa tarvitsevan olla. Rentoutuminen. Hetkessä eläminen nautiskellen pienistä ja suurista iloista ja olla sortumatta surujen alle. Elää murehtimatta. Olla rohkea ja elää elämäänsä itselleen mieluisasti. Olla välittämättä ilmaistuista tai omassa päässä oletetuista muiden odotuksista ja yhteisöllisistä paineista. Taistella vahingollisia normeja, epäoikeudenmukaisuutta ja sortoa vastaan.

Siinähän sitä urakkaa, johon monella voi mennä koko elämä, jos sekään riittää. Mutta pikkuhiljaa. Pienempiä osatavoitteita ja konkretiaa peliin. Eikä se päämäärä ole tärkein, vaan matka. Aika harva kuitenkaan saa koskaan itseään "valmiiksi". Se on jatkuva prosessi.
masterorslave: (Default)
Oikeasti pitää ottaa pää pois sieltä, minne aurinko ei paista. Ymmärtää, miten etuoikeutettu on, kun voi marinoitua näissä päänsisäisissä liemissä sen sijaan, että joutuisi laittamaan kaiken energiansa pelkkään selviytymiseen. Arvostaa sitä, ettei nälkä, väkivalta tai muu sorto vie mahdollisuutta miettiä mitään muuta kuin selviytymistä päivästä toiseen. Oma kokemukseni masennuksen ja vähien tulojen kanssa auttaa edes jollain tasolla arvostamaan tavallisen ja turvallisen elämän mahdollisuutta, vaikka länsimaalaisena ja valkoihoisena en pystykään täysin käsittämään osalleni langettua onnenkantamoista. Enkä nyt todellakaan viittaa tällä "On lottovoitto syntyä Suomeen"-myyttiin tai yritä olla kulttuuri-imperialisti, joka uhriuttaa länsimaiden ulkopuolella olevat pelkiksi selviytyjiksi ja jättää mainitsematta täällä olevat ongelmat. "Täällä" ja "muualla" ovat nekin yhä konstikkaampia määritellä nykyisessä globalisoituneessa, yhä tiiviimmin verkottuneessa maailmassa, missä markkinakapitalismi kärkijoukossa yhtenäistää ja sortaa ihmisiä erilailla ja eri asteisesti lokaaleissa ympäristöissä ja tilanteissa. Ilmastopakolaisuus, taloudellinen pakko ja yleensä ihmisten liikkuvuus ovat myös jo sekoittaneet ja tulevat varmasti vielä jatkossa enemmän sekoittamaan "meitä" ja "muita".

Mut jotain tarttis tehdä. Ehkä ainakin ymmärtää se, että markkinakapitalismi ei ole olio, vaan ihmisiä, jotka tätä ideologiaa tekevät todeksi.

Profile

masterorslave: (Default)
masterorslave

December 2016

M T W T F S S
   1 234
567891011
12131415161718
19202122232425
262728293031 

Style Credit

Expand Cut Tags

No cut tags
Page generated Monday, 24 July 2017 06:29
Powered by Dreamwidth Studios