masterorslave: (Juliet)
Siviilisääty vaihtui melkein viikko sitten mutta itse elän edelleen vahvasti hääpäivän tunnelmissa. Tänäänkin töissä aloin lauleskella häiden ohjelmanumerossa ollutta kappaletta, kun luulin olevani ainoa paikalla. Hiemanko nolotti, kun huomasin, että eräs nainen oli vielä työhuoneessaan ohi kulkiessani. No, sellaista sattuu.

Mutta väsymys vaivaa myös, univelkaa on edelleen, eikä yksi hyvin nukuttu yö vielä riitä sitä poistamaan. Olen saanut aika huonosti nukahdettua, sillä hääpäivän tapahtumat vain kelautuvat pienessä päässäni. Noh, jospa viikonloppuna saisi levättyä. Minulla on tosin lauantaina työpaikan sisävesiristeily päivällisineen. No, ainakin sunnuntaina. Tosin silloin minun pitää pakata muuttoa varten. No, jossain vaiheessa saan huilattua.

On kyllä väsymyksestä huolimatta niin onnellinen olo. Kaipa täältä pilvilinnoista pudotaan alas arkielämään mutta toivottavasti ei rysäyksellä. Täällä pilven päällä on niin kiva olla. ^-^

Melankoliaa

Saturday, 3 March 2012 16:25
masterorslave: (Spike-thinker)
Viime postauksen otsikko oli Häähulinaa, nyt se voisi olla Hääpainajaisia.

Ilmeisesti häistämme tulevat vielä pienemmät kuin odotimme. Emme kutsuneet monia ja tiesimme, etteivät heistäkään kaikki pääse paikalle. Olemme kuitenkin olleet todella yllättyneitä siitä kuinka vähäistä kiinnostus on kaiken kaikkiaan ollut. Tulevan puolisoni sisaren perhe ei tule, liian pitkä välimatka. Aika jännää, sillä matka on aivan yhtä pitkä kuin heidän tullessaan kumppanini tyttären rippijuhliin ja meidän matkustaessamme heidän poikansa rippijuhliin viime kesänä. Tulevan puolisoni isä tuskin yksin lähtee matkalle ikänsä ja terveytensä takia, joten eipä sitten ole sulhon sukua paikalla. Oma isoveljeni ei ole mitenkään ilmaissut saaneensa kutsua, ja äitini oli/on varsin epävarma tulemisestaan. Kyllä minä tiesin, etteivät kaikki ole yhtä innoissaan häistämme kuin me itse mutta luulimme sentään perheidemme tulevan.

Masentaa.

Häähulinaa

Tuesday, 17 January 2012 20:25
masterorslave: (Spike-thinker)
Minulla ja kihlatullani ovat häät toukokuussa. Vihkipäivän päättäminen tuli aika yllättäin, vaikka olemme olleet kihloissa jo kuusi vuotta (!). Meillä on edessä muutto toiselle paikkakunnalle ja halusimme mennä naimisiin vielä täällä nykyisellä asuinpaikallamme. Kun on puoli vuotta aikaa järjestelyyn, niin hoidettavia asioita on paljon. Tietenkin se riippuu millaiset häät järjestää, vihillehän pääsee varsin helposti ja nopeasti. Ihan vaan olennaiset asiatkin vaativat kuitenkin oman paneutumisensa. Onneksi pääasiat alkavat vaikuttaa lupaavan valmiilta. Tänään saimme vihkijän juhlapaikalle käräjäoikeudesta! Aloin olla hieman epätoivoinen, kun maistraatista ei tärpännyt mutta onneksi käräjäoikeudesta onnistui. Meidät vihkivä notaari kuulosti ainakin puhelimessa tosi mukavalta. Ex tempore ostin myös tulevalle puolisolleni huomenlahjan, onpahan sekin asia hoidettu.

Pari juttua tässä häiden järjestämisessä mättää. Ensinnäkin, olo on jotenkin levoton - en ole saanut pariin yöhön oikein nukuttua, ilmeisesti pää ei osaa nollautua, vaan kaikenlaiset ajatukset pyörivät siellä öisinkin. Noh, häät tuskin yksin pääparkaa täyttävät mutta ovat yksi merkittävä syy. Häät ovat liikaa mielen päällä, haittaavat keskittymistä muihin asioihin. Toiseksi, pyrimme pitämään tulevat juhlamme yllätyksenä kutsukorttien lähettämiseen asti. Asiasta tietää kaasoni sekä eräs kaverini, jolle satuin vahingossa asiasta lipsauttamaan. Toivon todellakin, että en olisi vahingossa tälle kaverille lipsauttanut - hän alkaa pikkuhiljaa saada minut ärsyyntymään jakamillaan "neuvoilla". Tuskin hän haluaa tyrkyttää omia näkemyksiään mutta siltä se tuntuu. Olen yrittänyt kohteliaasti sanoa, että järjestämme omanlaisemme juhlat. Jollakulla muulla on voinut olla tietynlaiset häät ja tiedän, että hän itse haaveilee täyttä häkää omistaan vastakihlautuneena mutta me -tosiaan- järjestämme -itse- häämme. Piste.
masterorslave: (susi kuutamolla)
Tänään on YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä. Suomessa on järjestetty kynttilätapahtumia otsikolla Valoa, ei väkivaltaa. Tämän vuoden teema on: Raiskaus on raiskaus kotonakin. Tällä on haluttu nostaa esille se tärkeä seikka, että raiskaaja on usein naisen oma kumppani. Myöskään palvelut väkivaltaa kokeneille eivät ole riittäviä eri puolella Suomea. Lisälobbauksen paikka, asiaahan on edistetty järjestökentällä paljon viime vuosina. Harmi vain, että asennekasvatuksen tai yleisemmin kanssaihmisten kaikinpuolisen kunnioituksen edistämisen saralla tuntuu tulevan takapakkia tämän kylmän ja välinemäisesti muihin suhtautuvan nykykulttuurin kentällä.

Pistäydyin tänään Äkkigalleriassa, joka on vaeltava näyttelytila. Se aktivoituu spontaanisti sopivan näyttelypaikan löytyessä. Äkkigallerian ajatuksena on mahdollistaa uusien ja innovatiivisten taideprojektien esilletuonti. Näyttelyjä järjestetään väliaikaisesti tyhjillään oleviin liikehuoneistoihin ja näyttelyjen esilläoloaika vaihtelee yhdestä päivästä muutamaan viikkoon. Jokainen näyttely rakennetaan teeman mukaan. Nyt galleria oli pystytetty Kirkkopuiston laidalla olevaan pieneen liikehuoneistoon, jossa oli aiemmin joku IT-firma, mikäli en väärin muista. Teema oli Tulessa ja taiteilijat kaikki naisia tällä kertaa. Kaikki käsittelivät myös jollain tavalla ihmistä tai ihmissuhteita, ja käyttävät taidettaan kommunikaation välineenä. Tunnelma galleriassa oli hätkähdyttävä, jossain määrin myös painostava. Taustalla jatkuvasti kuuluva "musiikki" yhdessä voimakkaiden teosten kanssa sai oloni välillä suorastaan epämukavaksi. Mieleeni jäivät etenkin erään taiteilijan Mörkö-teokset, joissa Mörkö oli tummaan viittaan puettu monisilmäinen äitihahmo. Myös taiteilijan elämää/osaa kommentoiva video oli osuva.

Katsastin myös J:kylän keskustan mielenkiintoisimmat jouluikkunat eli käsityön museon sekä Sokoksen. Käsityön museon ikkunan teemana on tänä vuonna Linnan juhlat. Herkullisen näköinen juhlapöytä ja hienot nukkehahmot kristallikruunujen tuikkeessa. Tarja Halonen ja Pentti Arajärvi olivat tietysti juhlaväen joukossa, samoin monet tunnistettavat julkisuuden henkilöt kuten entiset presidenttiparit, Sofi Oksanen, Jorma Uotinen ja Aira Samulin. Sokoksen ikkunan teema oli taasen sirkus. Ainakin äitinsä kanssa samaan aikaan ikkunaa katsellut pikkutyttö piti siitä kovasti. Tyttö taputti innoissaan tahtia, tanssahteli musiikin mukana ja päästi kerrassaan suloisia naurunriepsahduksia. Itsellenikin tuli iloinen joulumieli.

Nyt on paras aika nautiskella joulun odotuksesta. Varsinainen juhla hurahtaa ohi niin nopeasti, että odotus ja valmistautuminen on hyvä tapa nauttia siitä pidempään.
masterorslave: (Spike-thinker)
Sain kunnian nähdä vanhan scifiklassikkoelokuvan Metropoliksen kuluneella viikolla. Pidin elokuvasta varsin paljon mutta yllätyin sen kestosta. Kyseinen versio on täydellisin kokoon saatu ja remasteroitu kappale. Silti siitä puuttui pari kohtausta, jotka selitettiin muutamalla lauseella ja pari kohtausta olivat selvästi rakeisempia, epäselvempiä. Nämä pienet puutteellisuudet eivät haitanneet katsomista. Parin kohtauksen puuttumisesta huolimatta elokuva kesti kaksi ja puoli tuntia. Takapuoleni alkoi puutua loppupuolella aikalailla, huomasin myös kuinka jotkut kanssakatsojat vilkaisivat kännyköidensä kelloja. Kyseinen elokuvakatsomo Ilokivessä ei ole paras mahdollinen istuintensa osalta.

Mutta Metropolis oli mainio. Se on mustavalkoinen mykkäelokuva sijoittuen suureen, edistykselliseen kaupunkiin - Metropolikseen. Eliitti, etenkin heidän jälkeläisensä, nauttivat ylellisyyksistä kaupungin yläosissa ja maan tasalla. Työväestö tai pikemminkin työorjat mahdollistavat kaiken raatamalla kuin osina valtavassa tehdaskoneistossa maan alla. Jotkin naisista on valikoitu "seuraneideiksi" viihdyttämään eliitin jäseniä. Kaupungin johtajan poika havahtuu todellisuuteensa, kun kaunis ja ah niin viaton tyttö tuo työläislapsia ylhäisön puutarhaan. Sama tyttö on ylläpitänyt rauhanomaisen muutoksen toivoa työorjien joukossa. Kuvioihin ilmaantuu myös koneihminen, joka voidaan muokata elävän ihmisen näköiseksi...

Asetelma oli mielenkiintoinen, vaikka juoni olikin hieman huvittava. Tosin moni nykyajan elokuva häviäisi juonessaan kirkkaasti. Ehkä joidenkin henkilöhahmojen logiikka oli itselleni outoa. Teos oli sangen teatraalinen, osittain mieleeni tuli ooppera. Varhainen elokuva, mykkäelokuva varsinkin, taitaa olla järestään sellaista. Pidin suuresti teatraalisuudesta, en laske sitä huonoksi puoleksi. Kuvaus oli kiehtovaa, lavastus kiinnostavaa. Metropolis on selvästi vaikuttanut monilla tavoilla myöhempiin elokuviin. Madonnakin on käyttänyt sen kuvastoa musiikkivideoissaan. Musiikki näytteli tärkeää osaa Metropoliksessakin. Voisin kuvitella, että jotkin kohtaukset vaikuttaisivat erilailla erilaisella musiikilla. Tehostamiskeinona ja tunnelmanluontina musiikki on mykkäelokuvassa olennainen osa.

Elokuva on todellinen helmi, jota voisi käsitellä monista eri näkökulmista. Tyydyn vain toteamaan, että kannattaa katsoa, mikäli siihen on mahdollisuus.
masterorslave: (Juliet)
Ei ole todellista. Olen menossa ensi vuonna naimisiin ja puhkesin itkemään kuunnellessani Youtubesta kappaletta, jota olemme tulevan puolisoni kanssa suunnitelleet häävalssiksemme. Eikä se ollut mitään sievää pari kyyneltä silmäkulmassa - tirauttelua vaan kunnon parkumista vuolaasti itkien. Sama tapahtui erään rakkausrunon kanssa. Eivätkä ne kulttuurituotteet NIIN sykähdyttäviä olleet. Mulla ei taida olla mahdollisuuksia selvitä vihkimisestä "kunnialla". Ei tämä uutta ole, elokuvat sun muut ovat saaneet tunteeni valloilleen aiemminkin, ja tärkeät rituaalit/juhlat kuten omat häät ovat kyllä varma nakki. Ei se vaan ole kauhean kiva, jos mä räkä poskella parun suureen ääneen yhtenä elämäni kauneimpana hetkenä. Vieraat ihmettelevät, että olenko mä niin kauhuissani... No, ei pidä välittää siitä, mitä muut ajattelevat. Aika moni läheinen kuitenkin tietää mun tunteellisen luonteeni. Ja ostin kirppikseltä pitsinenäliinoja.

EDIT. Mulla on nenäliina, yksikössä. Eikä se ole pitsiä vaan puuvillaa, jossa on jotain harsohärpäkkeitä ympärillä, minkä takia erehdyin pitämään sitä pitsinä. Näillä materiaalitiedoilla pitäisi osata ostaa häämekko... Selvä opiskelun paikka.
masterorslave: (Spike-thinker)
Lainasin kesällä elävän kirjan. Kokemus oli varsin mukava. Ohessa linkki, jossa konseptia avataan.



http://www.kirjastokaista.fi/video/9729/el%C3%A4v%C3%A4%20kirjasto%20vie%20suvaitsevaisuusty%C3%B6n%20ytimeen
masterorslave: (Juliet)
Okei, myönnetään. Olen piilokahvinjuoja. Yleensä juon teetä, yrttijuomia tai kaakaota lämpimistä juomista, enkä niitäkään välttämättä päivittäin. Mutta. Kun kahvia on jossain tarjolla, niin sen tuoksu toisinaan houkuttelee juomaan kupposen tai pari. Näin on käynyt esim. äitini luona vieraillessa tai toimiessani vapaaehtoisena teatterin kahviossa. Tänään join puolitoista kupillista pullan kera kirjastossa. Melko nopeasti elimistö siihen reagoi. Maha toimi vilkkaasti ja päässä tuntui kuin olisin vetänyt jotain vahvempaakin "huumausainetta". Eli yritän muistaa: ei kahvia masterorslavelle.

Sitten siihen syyhyn, miksi join kahvia kirjastossa. Tänään on valtakunnallinen satupäivä ja neljässä Jyväskylän kirjaston toimipisteessä järjestettiin satutunti aikuisille kahvin ja pullan kera. Aluksi satutäti luki lyhyitä otteita muutamasta suosittelemastaan kirjasta, joukossa mm. Pikku prinssi, Momo ja joku Muumi-kirja, päivän pääsatuna kuultiin Pessi ja Illusia-kirjan ensimmäinen luku. En ole koskaan lukenut Pessiä ja Illusiaa, kuullut kylläkin, ja innostuin sitten lainaamaan kyseisen teoksen kotiinkin, kun se kerran hyllystä löytyi. Tarina vaikutti ihan kauniilta, osittain provosoiduin "tytöt ovat keijuja, pojat peikkoja"-vastakkainasettelusta. Ajan- ja maailmankuva vaikuttivat myös kiinnostavilta. Yrjö Kokko on kirjoittanut sadun alunperin joululahjaksi lapsilleen jatkosodan aikana rintamalla. Rintamatoveritkin halusivat kuulla sadun ja sitten lähettää omille lapsilleen. Satu julkaistiin lehdessä ja myöhemmin Kokko kirjoitti tarinan pohjalta nykyisin tunnetun kirjan. Voisin lukea teosta itselleni iltasatuna, ehkä se auttaisi nukahtamisessa.

Luin muuten uutisen, jonka mukaan on ollut joku alkukieli, jossa lauseen sanajärjestys on mennyt muodossa SOV eli subjekti, objekti, verbi. Tämä on ilmeisesti myös yleinen sanajärjestys pienillä lapsilla. Esimerkkinä "Minä sinusta pidän". Lieköhän näin. Satutunnille halusi muuten joku pieni tyttökin kovasti mukaan kuuntelemaan, hän ei vain osannut olla paikallaan tai hiljaa, joten hänen äitinsä vei hänet pois. Tai yritti viedä, tyttö tuli pariin otteeseen uudestaan paikalle ennen kuin äitinsä taas vei hänet kauemmas. On se varmaan pienelle lapselle kovaa, kun pitäisi vaan istua hiljaa paikallaan.

Hula hula

Wednesday, 14 September 2011 16:12
masterorslave: (Default)
Kuinka hulavannetta käytetään?

Sain E:lta parikin eri kokoista, ja sellaisen pyörittäminen olisi hyvää treeniä keskivartalolle mutta ei osaa! En ole koskaan osannut pyörittää hulavannetta, eikä sen taidon oppiminen näköjään iän myötä helpotu. Mikäli nuorempana sain pyöritettyä peräti kaksi kierrosta, niin nyt en saa yhtäkään. Vinkkejä tarvitaan!
masterorslave: (Default)
Parin tunnin päästä hyppään Tampereelle menevään junaan ja orientoidun tehtävääni veljenpoikani hoitajana. Hieman hirvittää. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja veljenpojallani ovat kaikki raajat paikallaan, kun viikonloppu on ohi. Hän on varsin energinen pakkaus, eikä minulla ole mieletöntä auktoriteettia. Peukut pystyyn.

Kulttuurikuume

Wednesday, 18 May 2011 22:00
masterorslave: (Spike-thinker)
Tästä päivästä tuli varsin kulttuuripitoinen. Kävin neljässä museossa ja ostin CMX:n "sinkkulohkaisupaketin".

Olin jo vakaasti päättänyt, etten tuhlaa vähiä rahojani siihen CMX:n Auringon kultaiseen kaupunkiin, joka on siis sinkku uusimmalta levyltä Iäti ja sisältää myös kolme uutta kappaletta (vaikka Vanhan liiton arkkiveisu on itseasiassa Yrjänän lausuma runo, jota muu bändi säestää) -
ja on LP- sekä CD-levy samassa paketissa. No, ostin sen. Ja vielä julkaisupäivänä.

Museokiertely liittyi tietysti kansainväliseen museopäivään. Kun kerran kaikkialle oli vapaa sisäänpääsy, niin kävinpä sitten museossa jos toisessakin. Tällaisena epävakaan sään päivänä mitä mainioin tapa kuluttaa iltapäivää. Lady Gaga olisi saanut hyviä vinkkejä uusiin mekkoihin Jyväskylän taiteilijaseuran vuosinäyttelystä. Miten olisi pelikorteilla, palapel(e)illä tai värikkäillä makeisilla koristeltu leninki?

Lisää kulttuuria tiedossa viikonloppuna, kun on perinteinen Yläkaupungin Yö.

Syntinen minä

Wednesday, 23 March 2011 16:43
masterorslave: (Hartigan)
The Dante's Inferno Test has banished you to the Third Level of Hell!
Here is how you matched up against all the levels:
LevelScore
Purgatory (Repenting Believers)Very Low
Level 1 - Limbo (Virtuous Non-Believers)Low
Level 2 (Lustful)High
Level 3 (Gluttonous)Very High
Level 4 (Prodigal and Avaricious)High
Level 5 (Wrathful and Gloomy)High
Level 6 - The City of Dis (Heretics)Very High
Level 7 (Violent)High
Level 8- the Malebolge (Fraudulent, Malicious, Panderers)Moderate
Level 9 - Cocytus (Treacherous)Moderate

Take the Dante's Inferno Hell Test

Hui

Thursday, 17 March 2011 16:44
masterorslave: (Xena)
Hui, kylläpäs pelästyin. Mattilanniemi, osa Jyväskylän yliopistoa, tyhjennettiin tänään poliisin toimesta turvallisuussyistä. Hätäkeskukseen oli tullut puhelu aseen hallussapitoon liittyen. Onneksi kyseessä oli ilmeisesti turha säikähdys, väärä hälytys. Mutta hyvä, että poliisi suhtautui asiaan täydellä vakavuudella. Hyvä, ettei tällä kertaa tullut uutta kouluampumistragediaa.

(no subject)

Thursday, 10 February 2011 07:08
masterorslave: (Default)
Voi että. Pääsiäinen on tänä vuonna myöhään. Siksi myös laskiainen on vasta maaliskuun puolella. Jotenkin olin niin virittäytynyt siihen, että saan kohta laskiaispullia. Ostin jo tarpeet valmiiksi. Noh, kyllä mä niitä pullia teen ja syön, vaikka viralliseen laskiaiseen on vielä kuukausi. Olkoot sitten laskiaiseen laskeutumisen pullia. Kunhan on paljon kermavaahtoa...
masterorslave: (Default)
Otsikko kertoo jo kaiken oleellisen. Perskutti tässä mitään Jupiteria olla bongattu, kun koko viikon ollut pilvistä.

PS. Viime viikonloppu oli oikein onnistunut. Olin Helsingissä kultsini luona, hän asuu nyt tällä hetkellä Töölössä, sillä hänellä alkoi uusi työ Espoossa. Kävelimme yhdessä mm. meren rannalla, kävimme katsomassa Vesku-dokumentin ja ihan vaan nyhjäsimme yhdessä. Juhlistimme myös ystäväni syntymäpäivää menemällä syömään (paikka olisi voinut olla toinen) ja CMX:n keikalle Virgin Oiliin. Ystäväni selkä oli kipeä, mutta ihan hauskaa meillä oli, etenkin minulla. Kotio Jyväskylään tultuani innostuin lukemaan loppuun Yrjänän päiväkirjan. Vähän kyllä mietityttää, jotta juokohan se mies vielä itsensä hengiltä.
Page generated Sunday, 24 September 2017 22:58
Powered by Dreamwidth Studios